SuomiOpas - Matkailu- ja karttakirja

19 Venäläisten automatkailu on käytännössä joko ostosmatkailua itärajan kauppakeskuksiin tai lomamatkailua venäläisten hankkimille tai vuok- raamille vapaa-ajan asunnoille tai vierailuja suomalaisissa kylpylöissä. Venäläisturistien määrän kasvua rajoittavat viisumipakko ja venäjän ulkomaanpassitilanne. Venäläisillä ei juurikaan ole käytössä biometrisiä passeja, kaikkiaankin Venäjällä ulkomaanpassi on vajaalla 20 miljoonalla ihmisellä, kun väkimäärä on yli 140 miljoonaa. Tämä passiongelma estää EU:n ja Venäjän välisen viisumittoman liikenteen ja toki haittaa matkailun kehittämistä. Suomi on kytköksissä EU:n viisumikäytäntöön ja viisumivapautta lienee odotettava ainakin vuoteen 2020. Ja vaikka viisumivapaus joskus toteutuisi, sitoutuisi rajalla tapahtuvaan asiakirjatarkastusprosessiin yhä lisääntyä määrä rajavalvontaviran- omaisia, koska Suomi on Schengen-alueen ulkorajalla, joten matkustusasiakirjat on tarkistettava täällä. Lähde: Pekka Kymäläinen, AL 29.7.2013 Suomesta Venäjälle suuntautuva turistiliikenne on pääasiassa linja-auto- ja junaliikennettä. Mutta yhä useampi uskaltaa jo nyt ottaa auton al- leen ja suunnata matkansa Kannakselle, Viipuriin ja Inkerinmaalle ja miksei kauemmaksikin huolimatta rajamuodollisuuksien hitaudesta itään päin. Yhä useammalla itärajan asukkaalla on pitkäkestoinen viisumi ja opitut taidot selviytyä rajan yli noutamaan halpaa polttoaineitta Venäjän puoleisilta huolto-asemilta. Kaikki hekin ovat mukana noissa 12 miljoonassa rajanylittäjässä. Yli meren etelään ja etelästä Virolla ja Suomella oli tiiviit valtiolliset suhteet 1920-luvulta lähtien, ja myös matkailu maiden välillä yleistyi. Vaikka autolauttoja ei vielä ol- lutkaan, lähdettiin Viroon myös autoilemaan – auto nostettiin laivan kannelle nostureilla ja purettiin vastaavasti toisella puolen Suomenlahtea. Esimerkiksi Autoliitto järjesti ryhmämatkoja Viroon mm. Tarttoon vielä vuonna 1939 ennen kuin maailmansodan myrskyt ja maan miehitys lopettivat lomamatkailun Viroon. Lähde Kuvateksti: www.autoliitto.fi/autoliitto/info/historiaa. Viitattu 17.872913 Viron jälleenitsenäistymisen jälkeen alkoi suomalaisten uusi tutustuminen eteläiseen naapuriin. Tokihan laiva Helsingin ja Tallinnan välillä oli vienyt ja tuonut matkustavaisia jo 1960-luvulta lähtien, mutta olosuhteet Virossa rajoittuivat lähinnä Tallinnan hotellipalveluihin eikä automat- kailu onnistunut. Autoja rupesi yli Suomenlahden kuljettamaan m/s Georg Ots jo vuonna 1980, mutta vasta kun virolaiset perustivat Tallink- nimisen yhtiön ja kun 1990-luvulla myös suomalaiset automatkailijat löysivät viron ja Via Balticumin reitin Baltiaan ja eteenpäin Eurooppaan, alkoi myös autolauttojen lisääntyminen Helsingin ja Tallinnan välillä. Kun Viron pääteiden uudistaminen alkoi 1990-luvun alussa ja kun myös matkailupalvelut muuallakin kuin Tallinnassa kehittyivät, löysivät suomalaiset myös Etelä-Viron, Viron saaret ja hiekkarannat kesäisin ja kyl- pylät, joita alkoi syntyä muuallekin kuin Pärnuun. Vuosi vuodelta matkailijamäärät ja myös automatkailijoiden määrät kasvavat niin, että vapaa-ajan matkoja joissa yövyttiin vähintään kerran Virossa, oli vuonna 2012 jo puolitoista miljoonaa – toki suurin osa Tallinnassa ja Pärnun kylpylöissä, mutta laajemminkin Virossa. Kuitenkin päiväseltään Virossa kävijöiden osuus kaikista Vironmatkaajista on liki 70 %. Länteen ja lännestä Suomen ja Ruotsin välillä on ollut laivaliikennettä ikimuistoisista ajoista lähtien. Kyse oli lähinnä kaupankäynnistä ja erityisestä matkailulii- kenteestä, varsinkaan automatkailusta, ei juurikaan suurimuotoisesti voida puhua ennen kuin 1960-luvun alussa alkoi varsinainen autolauttalii- kenne. Toki matkustamista helpotti jo vuonna 1954 toteutettu passivapauden toteutuminen Pohjoismaiden välillä. Samaan aikaan astui voimaan kansainvälinen sopimus, jonka mukaan henkilöauto verrattiin muuhun matkatavaraan. Siihen asti moottoriajoneuvo oli verrattu matkatavaraan, joka joka kerta oli tullattava. Kun vielä valuuttasäännöstely poistui, helpottui myös rahanvaihto eri valuuttojen välillä. Ensimmäinen autolautta s/s Viking aloitti liikennöimisen Korppoosta Ruotsin Gräddöön vuonna 1959 ja välittömästi tämän jälkeen toisen yhtiöryppään m/s Slite lähti liikkeelle. Alku oli hankalaa, autot ajettiin laivojen kyljessä olevasta sisäänmenoaukosta laivaan, jossa ne pyöri- vällä alustalla käännettiin menosuuntaan ja näin saatiin kapasiteetiltaan rajalliseen ruumaan mahdollisimman paljon autoja. Maailmansodan aikana oli kuitenkin rakennettu suuria maihinnousualuksia, joista ajoneuvot ajettiin ulos keularampista. Nyt tätä teknologiaa alettiin soveltaa myös siviililiikenteeseen. Kuitenkin vasta 1970-luvulla niin Turun, Naantalin kuin Helsinginkin linjoille saatiin suurempia keulasta ja perästä lastattavia varsinaisia autolauttoja. Suurimman automatkailijaryhmän muodostivat 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla Suomesta Ruotsiin muuttaneet emigrantit perheineen. Ke- säisin tultiin Suomeen ”näyttämään uutta Volvoa” ja vähitellen myös Suomeen jääneet lähtivät etsimään sukulaisiaan Ruotsista. Nykyisin markkinoita Suomen ja Ruotsin välisessä liikenteessä pitävät hallussa monien konsernimuutosten jälkeen ahvenanmaalainen Viking Line ja virolaisomistukseen muuttanut Tallink-Silja Siljan brändillä. Nykyisinkin henkilöautomatkailu Suomesta Eurooppaan käy suurelta osin Ruotsin kautta, vaikkakin esimerkiksi lomakausien ulkopuolella autolauttojen autokannet täyttyvät raskaista ajoneuvoista molempiin suuntiin. On myös muistettava pohjoinen rajanylitys länsirajalla. Tornio-Haaparanta -kaksoiskaupunki on kehittynyt niin, että rajaa juurikaan huomaa eikä matkailijavirtaa voida tilastoida Kyse on kuitenkin lähimatkailusta aivan samalla tavalla kuin Tornionjokilaaksossa yleensäkin. Norjan ra- jalla liikenne käy voimakkaasti Norjasta rajanpinnan kauppoihin Kilpisjärvellä, Hetassa, Karigasniemellä, Nuorgamissa ja Näätämössä, joissa edullinen suomalainen hintataso houkuttaa norjalaisia.