SuomiOpas - Matkailu- ja karttakirja

10 Pääteiden uusiminen 1950-luvulta alkaen 1950-luvulla ryhdyttiin voimakkaasti uusimaan pääteiden verkkoa. Olosuhteet huomioon ottaen tulokset olivat hyvät. Kymmenessä vuodessa keskeinen tieverkosto oli rakennettu uudelleen siitä huolimatta, että valtaosin työt tehtiin työttömyystöinä ja usein kesäksi työt keskeyttäen. Varsinaista koneellista tienrakennusta ei vielä tunnettu, vaan työ tehtiin käytännössä ihmisvoimin. Tuolloin rakennettu tieverkko seurasi varsin suurelta osin vuoden 1947 valta- ja kantateiden karttaa. Myöhempi rakentaminen 1960-luvun lopulta alkaen tieverkkoa on tihennetty. Pohjanmaan poikittaistiet valmistuivat 1970-luvun alussa. 1950-luvulla syntyneet aikansa normien mukaisesti rakennetut tiet rupesivat jo 1960-luvun räjähdysmäisessä autoistumisessa käymään vanhanaikaisiksi. Ilman varsinaisia tienrakennuskoneita rakennettaessa maamassojen siirrot olivat vaikeita ja tiet seuraavatkinmaastonmuotoja orjallisemmin kuin uudemmat tiet. Tie ovat siis mutkaisia ja niillä on paljon näkemäesteitä. Merkittävä osa näistä teistä on jo vähintään kerralleen rakennettu uudelleen ja osasta on tehty moottoriteitä. Silti käytössä on vielä verraten paljon päätieosuuksia, joiden profiili ei mitenkään enää vastaa tieliikenteen nykyhetken tarpeita. Kestopäällystys tulee Teiden päällystäminen alkoi toden teolla vasta 1950-luvulla. Esimerkiksi Helsingin ja Turun välinen Helsingin olympialaisiin vuodeksi 1952 lopullisesti valmistunut tie oli pitkään suurimmalta osin sorapäällysteinen. Turun ja Salon välinen osuus sai kestopäällysteen vuon- na 1955 ja loput Salon ja Helsingin välisestä osuudesta vuonna 1960. Vielä parikymmentä vuotta sodan päättymisen jälkeen oli öljysora päätieverkon vallitseva päällystemateriaali. Helsingistä alkavat valtatiet olivat tuolloin pääosin kestopäällystettyjä Turkuun, Poriin, Par- kanoon, Vääksyyn, Juvalle, Parikkalaan ja Vaalimaalle. Kestopäällystettyjä olivat myös tiet Turusta Poriin, Jyväskylään ja Hämeenlinnaan. Öljysorapäällysteen rinnalla oli vielä pitkiä soratieosuuksia etenkin Lapissa, mutta myös etelässä. Kantatieverkko oli pääosin sorapintaista. Moottoritiet Vuonna 1962 valmistui ensimmäinen moottoritie, Tarvontie, Helsingin Munkkiniemestä Espoon Gumböleen. 1960- ja 1970-luvulla valmis- tui joukko lyhyitä moottoritieosuuksia lähinnä kaupunkien sisääntulo- ja ohikulkuteinä: Hämeenlinnaan, Tampereelle, Turkuun, Vaasaan, Jy- väskylään, Ouluun, Kuopioon ja Kotkaan. Näillä teillä moottoriteinä on lähinnä symboliarvo ja ne olivatkin osa alueellista kehityspolitiikkaa. En- simmäiset pitemmät moottoritieosuudet valmistuivat 1970-luvulla Helsingistä Lohjan kunnan Nummenkylään, Järvenpäähän ja  Porvooseen. 1970-luvun energiakriisi teki lopun moottoritierakentamisesta, koska tuolloin kuviteltiin autoliikenteen määrän kasvun taittuvan ikuisiksi ajoiksi. Pitkien moottoriteiden rakentamisen loputtua kehitettiin moottoriliikennetie. Se osoittautui varsin pian perin onnettomuusherkäksi: Tien profiililla ja viitoituksella annetaan illuusio moottoritien kaltaisesta turvallisesta väylästä, mutta tie silti kuitenkin on vain kaksikaistainen. Moottoritierakentaminen pääsi 1980-luvun lopulla pannasta. Pitkät moottoriliikennetiet Järvenpäästä Heinolaan ja Porvoosta Koskenkylään onkin sittemmin rakennettu mootto- riteiksi. Helsingistä säteittäin lähtevien teiden rakentaminen moottoriteiksi oli varsin pitkällä ja suurelta osin valmistunut vuoteen 2009 mennessä, kun Lohjan ja Muurlan välinen ja Tampereen läntisen kehätien moottoritieosuuksien rakenteilla olleet tiet avautuivat liikenteelle. Moottoritiet ulottuvat Helsingistä Turkuun noin 170 km:n päähän,Ylöjärvelle 195 km:n päähän, Heinolan Lusiin 150 km:n päähän ja Pernajan Koskenkylään 75 km:n päähän. Käynnissä on työ Koskenkylän ja Kotkan välisen osuuden rakentaminen moottoritieksi, jolloin moottoritietä olisi Helsingistä itään Haminaan asti ja Haminan ohitsekin kohti Vaalimaata. Tämän hetken kehitysvaihe tienrakentamisessa on uusien ohituskaistojen aikaansaaminen ruuhkaisimmille tieosuuksille. (Lähde: www.mattigronroos.fi/ Tiet /Verkonrakennus.htm. Viitattu 19.7.2013) Autoilun alkuaikoja 1890-luvulla on jo tullut autoja Suomeen, mutta se ainakin tiedetään, että vuonna 1900 Suomeen ensimmäisenä tuotu auto oli liikemies Victor Forseliuksen Benz Velo Comfortable. Ensimmäisen Suomessa myönnetyn ajokortin sai helsinkiläinen liikemies Yrjö Weilin vuonna 1907. Aluksi maassamme oli käytössä vain yhdenlaisia ajokortteja, kaikkien autojen ajoon oikeuttavia ”todistuksia ajo-oikeuden omaamisesta”. Ajo- lupaa anottiin katsastusmieheltä ja sen saattoi saada 18 vuotta täyttänyt, raittiiksi, säännölliseksi ja luotettavaksi tunnettu henkilö, joka lisäksi oli täysin perehtynyt automobiilin rakenteeseen, hoitoon ja ohjaamiseen. © Liikennevirasto, Mobilia © Liikennevirasto, Mobilia