SuomiOpas - Matkailu- ja karttakirja

11 Vähitellen autokanta lisääntyi niin, että henkilöautoja hankkivat vuokra-ajurit ja syntyi nykyisen taksiliikenteen alkuvaihe. Mutta autokanta koostui pääasiassa kuorma- ja linja-autoista, jotka palvelivat niin teollista ja kaupallista tavaraliikennettä kuin myös ihmisten kulkemista – aluk- si kaupunkien laidoilta keskustaan ja sittemmin myös kaupunkien, kirkonkylien ja teollisuustaajamien välillä. Linja-autoliikenne oli omiaan avartamaan suomalaisten maailmankuvaa. Kun 1930-luvun lopulla linja-autoverkko kattoi jo 90 prosenttia Suo- men tiestöstä, oli käytännössä kaikilla mahdollisuus matkata kotikulmiltaan lähitaajamaan tai -kaupunkiin, milloin markkinoille kauppaamaan tuotteitaan, milloin ostoksille, milloin kyläilemään. Linja-autoliikenne ohittikin kuljetusmäärissä junan jo 1930-luvun puolivälissä. Samoihin aikoihin oli syntynyt myös taksien eli vuokra-autojen verkosto, joskin suomalaiseen tyyliin taksin käyttöä on aina vieroksuttu – ilmeisesti siksi, kun niitä käyttivät etupäässä ”herrat ja humalaiset”. 1920-luvulla voidaan katsoa myös automatkailun sen nykyisessä mielessä alkaneen. Tosin jo vuosisadan vaihteen tuolla puolen tiedetään Pietarista suuntautuneen matkailukiinnostusta ensin kanavaa ja vesireittejä pitkin ja hevoskyydityksin, mutta myös autoilla Kannaksen huvila- alueelle ja uusiin syntyneisiin matkailukeskuksiin Imatralle, Punkaharjulle ja Savonlinnaan. Myös kotimainen ”autoilu” sai hiljalleen vauhtia. Ensin ns. herrasväen huvituksena, olivathan autot kalliita ja polttoaineen saantikin joskus kiven takana – sitä ostettiin nimittäin apteekista! Mutta syntyivät sellaiset matkailukohteet kuin Aulanko vuonna 1927, löydettiin historialliset kohteet ja myös vähitellen ns. kansallismaisemat mm. Koli, jonne pääsi autolla jo 1920-luvulla. Lapin matkailun ensivaiheet Lapin matkailu muodostaa oman mielenkiintoisen lukunsa Suomen au- tomatkailun historiassa. Kun Suomi Tarton rauhassa vuonna 1920 sai itselleen pääsyn Jäämerelle, alettiin Petsamoon rakentaa maantietä, joka luonnollisesti ensi kädessä oli tarkoitettu jäättömän sataman saavutta- miseksi talvimerenkulkua varten. Lappi oli toki ollut matkakohteena jo 1700-luvulta. Kulku Lappiin oli kuitenkin hankalaa, matka kävi veneillä pitkin jokireittejä Torniosta pohjoiseen ja Kemistä koilliseen, jalan pitkin kinttupolkuja ja talvella hevosella ja porokyydissä. Maantiet alkoivat ulot- tua Lappiin jo 1900-luvun alkuvuosina. Sodankylään pääsi jo 1903 – Ke- mijärvelle kylläkin jo paljon aiemmin 1860-luvulla. Kultaryntäys Ivaloon toi tien Laanilaan vuosisadan alussa ja Laanilaan nousi myös ensimmäinen matkailijoita varten rakennettu matkailukeskus vuonna 1907. Tie Ivaloon eli silloiseen Kyröön valmistui vuonna 1914. Täältä oli tarkoitus jatkaa tien tekoa Inarin suuntaan, mutta Venäjän hallitukselta tuli vuonna 1916 määräys suunnata tie Petsamoon. Tien teko olikin ripeää. Se aloitettiin mo- nesta kohtaa yhtäaikaa ja tientekijöiden huoltoa varten rakennettiin tieuran varteen majataloja ja työmiesten kämppiä, joita pystytettiin 5–6 kilometrin välein. Tien teko tukehtuiVenäjän vallankumoukseen ja sekasortoisiin oloi- hin, mutta valmistui vihdoin vuonna 1933 ja sai nimekseen Jäämerentie. Jäämerentien suosio kasvoi ja 1930-luvun lopulla reittiä kulki jopa 10 000 turistia vuodessa – suomalaisia, mutta myös Euroopasta ja jopaYhdysval- loista tulleita matkalaisia. 1920-luvulla alkoi Lappi löytyä myös automatkailijoille. Sitä mukaa kun tiet etenivät pohjoiseen, seurasi harvalukuinen, mutta innokas automatkaaja niitä kohdatakseen eksoottisen Lapin lumon.Teiden varsille syntyi kestikie- vareita ja tienristeyksiin majataloja, ja ensimmäiset varsinaiset matkailuho- tellit nousivat Rovaniemelle, jonne rakennettiin kuuluisa Pohjanhovi vuon- na 1936. Pallas-Ounastuntureille nousi Pallaksen matkailuhotelli vuonna 1938, sen saksalaiset räjäyttivät vuonna 1944. Petsamoon valmistui niini kään vuonna 1938 Liinahamarin hotelli. MyösYlläs ja Levi löydettiin, nii- den alueilla saatiin majapaikat paikallisista taloista, joka synnytti tavallaan ensimmäisen B&B -aallon Lapissa. Itä-Lapin merkittäväksi kohteeksi nou- sivat Pyhätunturi ja myös Salla. Kun 1930-luvulla perinteisen murtomaa- hiihdon rinnalle nousi ”mutkamäenlasku”, slalom, nykyisen laskettelun edeltäjä, raivattiin pujottelurinteet Rovaniemen Ounasvaaralle, Pallakselle ja Sallatunturilla. Lapin matkailu oli ennen sotia eliitin harrastus, joka sopi vallinneeseen ulkoilmaideologiaan – niin talvella kuin telttaillen kesälläkin. © Autoliitto, Mobilia © Autoliitto, Mobilia © Autoliitto, Mobilia © Autoliitto, Mobilia © Mobilia