SuomiOpas - Matkailu- ja karttakirja

12 Asutuskeskuksiin nousi matkailumajoja, jotka vuokrattiin1930-luvulla Suomen Matkailijayhdistykselle ja kestikievarit ja majatalon myytiin yksityisille yrittäjille. Näin syntyi Lapin matkailupalvelujen perusrakenne, joka pysyi sellaisena aina 1960-luvulle asti, jolloin tavallinenkin kansa ulotti automatkansa Lappiin. Mutta tämän myönteisen kehityksen katkaisi sota. Ennen sotavuosia saatettiin havaita Lapin matkailukohteissa runsaastikin ulkomaalaisia matkailijoita, jotka kiinnostuneina tarkastelivat tielinjoja, mittailivat siltoja ja tierumpuja ja ulottivat reittinsä myös sinne, missä tavallista matkaajaa ei näkynyt. Valmistauduttiin sotaan. Sota-aika luonnollisesti lopetti siviilimatkailun, mutta toi vastaavasti maahan 200 000 Saksan armeijan sotilasta, joka sekin työllisti matkailualaa – niin hulluilta kuin se tuntuukin. Upseerit vuokrasivat itselleen majoitustiloja, jos eivät asuneet hotelleissa ja armeija tarvitsi myös muita palveluja. Sota tuhosi Lapin. Pallaksen hotelli tuhottiin, Rovaniemi ja Lappi kaikkinensa hävitettiin ja Petsamoon saapui vieras sotaväki. Lappi jälleenra- kennettiin kuitenkin varsin nopeasti ja jo 1960-luvulla tarjosi se entisiä elämyksiä kotimaan matkaajille, mutta myös ulkomaisille – ei vähiten entisille saksalaissotilaille. Saksalaisten työtä oli myös tieverkon kehittäminen, ja mm. tie Kaamasesta Karigasniemelle ja edelleen Norjaan sekä tie Kilpisjärvelle ja sieltäYykeänperälle (Skibotn Lyngenissä) syntyivät sotaväen tarpeisiin. Kilpisjärvelle oli rakennettu Suomen Matkai- luyhdistyksen matkailumaja jo vuonna 1937 – siis ennen tien tuloa ja sinne, Saanatunturin kupeeseen nousi sodan jälkeen myös Matkailuho- telli. Neljän Tuulen tien matkailureitti alkoi vetää myös automatkailijoita. Nykyisinhän Kilpisjärvi on myös norjalaisten lomakeskus ja vilkas etappi Norjanmatkaajille. Lähde: Partanen, Seppo J.: Kun Suomi etsi itseään viertoteiltä ja matkailureiteiltä. Teoksessa Matkalla jossain Suomessa. Mobilia 2000. Hä- meenlinna 2000. Ks. myös: http://lapinkavijat.rovaniemi.fi/vaeltaja/historia.html. Viitattu 17.7.2013. Sota- ja pula-aika Kuten alla olevasta henkilöautojen määrästä kertovasta taulukosta näkee, sotavuodet olivat kaikkea muuta kuin matkailuaikaa – ainakin sanan nykymerkityksessä. Autot otettiin joko armeijan tai muuhun viranomaiskäyttöön tai pantiin seisomaan. Puukaasutin tuli korvaamaan bensiinin, varaosia ei juuri saanut ja renkaistakin oli suuri puute. Sotatoimialueella tarvittiin erityisesti raskasta kuljetuskalustoa ja käytännössä kuorma- ja linja-autot olivat pakko-otettuja valtiolle. Koko 1940-luvun Suomessa oli käytössä enemmin kuorma- ja linja-autoja kuin henkilöautoja. Keskeisin henkilökuljetusväline oli juna. Suomen henkilöautokannan kasvu 1922 1 131 1925 7 641 1930 22 888 1935 19 905 1940 8 824 1945 6 230 1950 26 814 1955 85 448 1960 183 409 1965 454 854 1970 711 986 1975 996 248 © Liikennevirasto, Mobilia © Liikennevirasto, Mobilia © Autoliitto, Mobilia © Mobilia © Mobilia © Mobilia