SuomiOpas - Matkailu- ja karttakirja

14 Automatkailun suuri läpimurto Varsinaisesti koko kansan automatkailu kehittyi 1960-luvulta ja jatkoi kasvamistaan aina 1980-luvulle. Auton saanti oli helpottunut, elintaso noussut ja myös käytettynä ostettujen autojen luotettavuus kehittyi, jolloin yhä useammalla oli mahdollisuus päästä kiinni omaan autoon. Lomajärjestelyt ja lomalainsäädäntö tarjosi lisää vapaa-aikaa ja lauantain muuttuessa suurimmalle osalle työssäkäyvistä vapaapäiväksi tuli mahdollisuus myös viikonloppumatkailuun. Telttamatkailu oli ensimmäinen vaihe tätä suurta rynnistystä maanteille. Suomeen nousi lyhyessä ajassa leirintäalueita, vuonna 1957 niitä oli 150 ja 1968 jo 391 ja 1970-luvun puolivälissä yli 500 eritasoista leirintäaluetta, jotka täyttyivät kesäaikana telttamatkailijoista. Kun sitten 1970-luvulla leirintäalueet luokiteltiin ja alueiden ylläpitoa ryhdyttiin valvomaan, laski niiden määrä nykyiseen, noin 340 leirintäalueen tasolle. Leiriytyjien määrän kasvu oli verraten nopeaa. Kun vuonna 1960 rekisteröitiin yöpymisvuorokausia leirintäalueilla noin 242 000, oli yöpy- misten määrä vuonna 1973 jo lähes kaksi ja puoli miljoonaa. Kasvu taittui ja leirintäalueiden asiakkaiden määrä tasaantui noin kahteen mil- joonaan yöpyjään vuodessa. Telttamatkailusta oltiin siirtymässä yhä enemmän muihin majoitusvaihtoehtoihin. Matkailuvaunumatkailun, maa- tilamatkailu, B&B -mahdollisuudet, hostellit ja retkeilymajat sekä hotellimajoitus kiinnostivat matkaajia elintason noustessa yhä enemmän. Telttamajoituksesta siirryttiin 1980-luvulla yhä yleisemmin leirintämökkimajoitukseen ja alkuvuosien ”rantapelto”-alueista on muotoutunut korkeatasoisia palveluja tarjoavia vapaa-aikakeskuksia. 1990-luvun lopulla leirintäalueiden asiakkaista lähes puolet yöpyi matkailuvaunuissa tai -autoissa, kolmasosa mökeissä ja kolmannes teltoissa. Telttayöpyminen tuntuu yhä vähenevän, sama trendi on nähtävissä myös muualla Euroopassa. On huomattava, että leirintäalueiden yöpymisti- lastoissa eivät näy SF-Caravan ry:n eli karavaanareiden omilla leirintäpaikoilla vietetyt vuorokaudet. Niiden huomioiminen nostaisi yöpymis- määriä huomattavasti. Leirintäaluematkailun kiinnostusta laskevat myös hotellien erityisalennukset kesäisin, joilla katetaan liike- ja työmatkayöpymisen kesäisen vähenemisen mukanaan tuoma käyttövaje. Vuonna 2011 Suomen majoitusliikkeissä kirjattiin 20,0 miljoonaa yöpymisvuorokautta, joista 14,5 miljoonaa oli kotimaisten ja 5,5 miljoonaa ulkomaisten matkailijoiden yöpymisiä. Luvut ovat Tilastokeskuksen majoitustilaston tietoja ja ne on kerätty majoitusliikkeiltä, joissa on vähin- tään 10 huonetta, mökkiä tai sähköpistokkeella varustettua matkailuvaunupaikkaa sekä retkeilymajoilta. Myös yhä lisääntynyt edullinen massamatkailu etelän aurinkorannoille on omiaan vähentämään leirintämatkailua. Lähde: Iina Lankinen Nita Mäkiranta: Toivolansaari campingin karavaanariasiakkaiden matkailijaprofiili Opinnäytetyö Marraskuu 2012 Mat- kailun koulutusohjelma Tampereen ammattikorkeakoulu Kesämökkimatkailu Ennen sotavuosia kesämökkeily oli ”herrasväen” huvitusta. Jo 1800-luvulla varakkaalla väestönosalla oli omat kesäasuntonsa, jonne muutettiin alkukesästä ja josta palattiin vasta kesän mentyä. Tällaiset huvila-asutukset olivat usein verraten lähellä asuinpaikkaa, kuten mm. Lauttasaari Helsingissä tai Ruissalo Turussa. Maaseudun rauhaa ja terveellistä ilmastoa hakivat myös taiteilijat, jotka rakensivat kansallisromanttisia vapaa- ajantalojaan kuka Ruovedelle, kuka Tuusulanjärven rantaan. © Mobilia © Mobilia © Autoliitto, Mobilia © SF-Caravan