SuomiOpas - Matkailu- ja karttakirja

5 jettajia. Nyt näitä hienoja näköalapolkuja on kunnostettu yli 1'000 kilometrin pituudelta. Meillä luulisi rantoja riittävän siihenkin. Tutkimukset osoittavat, että metsässä kävely on erityisen hyvä terveydelle. Se alentaa verenpainetta ja vähentää stressihormonia, kortisolia. Jo pelkkä näkymä puihin päin työhuoneen ikkunasta vähentää stressiä. Mikä valtava potentiaali meillä, vihreän kullan maalla, onkaan tällä alueella! Itävallassa joka kylässä pääsee viitoitetulle, hyvin hoidetulle patikkapolulle ihailemaan maisemia. Quebecissä olen kulkenut pit- kospuilla sekä järvimaisemassa että metsissä. Luontoon palaamisen lisäksi halutaan aitoa, alkuperäistä tekemistä. Kalastus- ja metsästysmatkat, ratsastusretket ja -vaellukset, pyöräily, mutta myös sieni- ja marjamatkailu houkuttelevat eurooppalaisia. Sienimetsämme ovat paratiisi varsinkin italialaisille ja ranskalaisille, jois- sa suurin osa sienistä viljellään. Myös marjamme ovat oikea aarre, niin paljon enemmän makua niisä on kuin vastaavissa eurooppalaisissa. Kun ranskalaiset tulevat mansikka-aikaan Suomeen, jo Helsingissä ohjelmanumero on täyttää pärekorit kauppatorilla. Kaikki ihmettelevät "arktisten" mansikoiden makeutta, ja sama ihastelu toistuu mustikan kanssa, jota he eivät edes tunnista mustikaksi - niin mauton heidän oa pensasmustikkansa on. Sieni- ja marjamatkat yhdistettyinä illalla kokkikursseihin, joissa opitaan valmistamaan taivaallista sienikeittoa ja herkullista mustikkapiirak- kaa itse poimituista luonnonantimista ja jotka vielä nautitaan päivän päälle - siinä resepti onnistuneelle luontopäivälle. Kunnon kalastusretken kruunaa sama sapluuna: Savustuslaatikko järven rannalla on eurooppalaiselle ihme juttu, ja sillä illan aterian valmistaminen itse ongituista vonkaleista on elämys. Sillä luonnonhelmassa lomailullakin on ruuhkaeurooppalaiselle rajansa; moni haluaa myös toimintaa. Olen kuullut kauhukertomuksia rans- kalaisista, jotka ovat vuokranneet mökin suomalaisjärven rannalta - ja pitkästyneet kuoliaaksi. Mökkielämää luonnonhelmassa ei tunneta samalla tavalla kuin meillä, joten siihen tarvitaan opastusta. Suomalaisten seurassahan kaikki oppivat nauttimaan siitä. Siksi lomailemaan tulevat mannereurooppalaiset tarvitsevat käyttöohjeet sille, mitä tehdä mökillä, saunalla, veneellä, laiturilla, järvellä ja metsällä. Vasta sitten nautinnollinen mökkiloma onnistuu myös aloittelijalle. Hyvin tehty, hauska opaskirja pitäisi kuulua joka vuokramökin varustuksiin. Valoisten kesäöiden ohella ranskalaiset ystäväni ovat ihastuneet Järvi-Suomeen. Alpit tunteville Suomen Lappi voi olla jopa pettymys ja vasta Norjan vuonot jotakin. Mutta riittää, kun mainitsee Suomen 60'000 järveä, niin kyllä ihmetys alkaa! Siinä Euroopan parhaiten kätketty mat- kailuaarre! Kätketty ihan kirjaimellisestikin: Ranskalaiset ihmettelevät, miten puut ja pajukot peittävät näköalat tieltä järvelle. Risusavotta siis jokaiseen järvikuntaan. Mutta Järvi-Suomessa meillä on brändinä mahtava potentiaali! Kun meillä ei kerran ole pitkää sesonkia eikä kuumaa aurinkoa eli ei edellytyksiä halpaan massaturismiin, meidän on houkuteltava ostovoi- maisia turisteja muilla keinoin. Silloin sekä luonnon että ympäristön on oltava ansaitsemassaan arvossa. On jaksettava olla tarkkana siinä, mitä, minne ja miten rakennamme, ettemme karkota vaativia asiakkaita rumalla ja ala-arvoisella rakentamisella. Oppia voisi ottaa esim. Sveit- sistä ja Itävallasta, missä rakentaminen on ollut laadukasta ja harkittua ja missä idylli on säilynyt, kun vanhat rakennukset, kylät ja miljööt on säilytetty hienosti. Alppimajat ovat kunniassaan. Itse olen herännyt lehmänkellojen kalkatukseen, ja murtomaahiihtoreitillä on aisatiu'un kilinä varoittanut lähestyvästä rekiretkestä. Itävallan Salzburgin kuuluisa hotelli Goldener Hirsch aloitti idyllisten alppimajahotellien suursuosion. Sisustus on tehty aidoilla, koristemaalatuilla alppihuonekaluilla, peilipöytien eteen istutaan lypsyjakkaroille, ja räsymatot tuovat tunnelmaa. Nyt jäljittelijöitä on pilvin pimein. Massaturismimaissakin erot ovat suuret. Pahin esimerkki on Espanjan betonilla pilattu aurinkorannikko. Ranskassa taas kovin suuria mokia ei ole tehty edes Rivieralla puhumattakaan Atlantin ja Kanaalin rantojen maisemista, missä vanhat huvilat on entisöity hienojen hiekkarantojen taakse. On helppo arvata, kumpaan menevät ostovoimaisimmat turistit. Vahva valttikorttimme, joka ei näy missään tilastoissa, on rannikon VANHAT PUUKAUPUNGIT. Nähtävästi turistit eivät vielä osaa käydä niissä tarpeeksi, sillä ranskalaisilta saamani palautteen perusteella ne kuuluvat todella suursuosikkeihin kuten maamme puurakennukset yli- päätään. Suomesta palattuaan heidän "Top 3:ssa", usein jopa ykkösenä, on Kerimäen kirkko, maailman suurin puukirkko. Sitä he ihastelevat ja ihmettelevät. Muualla on loisteliaita linnoja ja kartanoita, mutta meidän ainutlaatuisia puukaupunkejamme - niitä, jotka vielä ovat jäljellä - ei ole tarjolla muualla. Suurin virheemme on ollut vanhojen kaupunkien ja kylien hävittäminen. Siinä on mennyt taivaan tuuliin hieno matkailuvaltti! Muualla Euroopassa uusi on aina rakennettu vanhan kaupungin ympärille, ja historiallinen keskusta on säilytetty huolelllisesti. Meitä on vaivannut köyhän, äkkirikastuneen maan syndrooma, jossa monta arvokasta asiaa jäi jalkoihin. Vanhasta tuli synonyymi köyhälle, kun taas muualla Euroopassa vanha on yhtä kuin arvokas. Ei tarvitse mennä kuin lahden taakse Ruotsiin, jossa on aina osattu olla ylpeitä omasta historiasta ja rakennusperinteestä maaseutua myöten. Euroopassa jokainen tietää, että vanhan rakennuksen entisöinti tulee aina kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen. Siksi vanhaa rakennuskantaa pidetään arvossa, ja sen säilyttäminen on tavoiteltava asia. Köyhästä nousuun lähteneen maan syyt olivat ymmärrettävissä vielä 1960-luvulla. Mutta se, että vähäisen jäljellä olevan vanhan purkaminen jatkuu yhä, on täysin käsittämätön- tä, anteeksiantamatonta ja sivistymätöntä. © Elina Sirparanta