SuomiOpas - Matkailu- ja karttakirja

8 Autoilua ja muuta matkailua Suomessa Ennen autoakin kuljettiin Alussa oli kävelevä ihminen. Tai talvella hiihtävä. Saattoipa hän liikkua myös veneellä, ja rannikolta pääsi eteenpäin laivoilla. Vaan eihän ihmisellä juuri matkustelun tarvetta ollut. Tokihan vallanpitäjät, kirkonmiehet, veronkerääjät ja kauppamiehet kulkivat talosta taloon ja kirkol- listen olojen vakiinnuttua väki vaelsi pyhäisin kirkkoon sanaa kuulemaan. Kävelyreitit muuttuivat ajan myötä ratsuteiksi ja vaatimattomiksi kärryteiksi ja syntyivät Suomen ensimmäiset maantiet. Kärryteiksi niitä voisi mainita ja ne yhdistivät valtakeskukset toisiinsa jo keskiajalla. Hämeen Härkätie yhdisti Turun ja Hämeenlinnan ja Suurta Rantatietä, nykyistä Kuninkaantietä matkattiin Viipuriin. Turusta suuntautui tieura myös pohjoiseen, Huovintie Ulvilaan ja sittemmin Pohjoinen Rantatie kauemmaksi aina Pohjanmaalle Korsholmaan. Niitä ja hiljalleen vakiin- tuneita sivuteitä myöten päästiin myös kirkkopyhinä messuun – markkinoille, joissa yhdistyivät kirkollinen toiminta ja kauppahumu. Mutta eivät ihmiset vielä keskiajalla matkustelleet. Tokihan jotkut tunnontuskissaan lähtivät pyhiinvaellusmatkalle – Suomen tunnetuin pyhiin- vaellusreitti on Köyliöstä Turkuun ulottunut Pyhän Henrikin reitti, joka on kokenut uuden tulemisensa 1980-luvulla. Ja matkasivatpa suoma- laiset opiskelijat jo keskiajalla Pariisiin ja muihin Euroopan yliopistoihin oppia hakemaan palatakseen takaisin kirkonmiehinä tai virkauralle hakeutuvina. Ennen autoa siis käveltiin, kuljettiin hevosella tai härän vetämissä vankkureissa. Tämä ilmiö oli kuitenkin vain varsinaissuomalainen eikä sielläkään kovin yleinen. Herrasväki oli kyllä jo 1700-luvulta vieraillut toisiensa luona, kartanot sijaitsivat kartanoalueilla päivämatkan päässä toisistaan ja sosiaalinen elämä rajoitetulla yläluokalla oli varsinakin kesäisin vilkasta. Ja hiljalleen kehittyvällä tieverkolle riitti kauppamiehiä, virkamiehiä, pappeja ja muuta virallista asiaa tekevää, joita varten kehittyi kestikievarijärjestelmä. Suomen maantiet 1500-luvun alussa. Lähde: Mauranen Tapani 1999: Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Tielaitos 1999. s. 137. Kievarit ja kyyditysjärjestelmä Ensimmäiset kestikievarit perustettiin Suomeen 1600-luvun puolivälissä, kun maahan oli vuonna 1649 annettu kestikievarijärjestys. Tosin Hämeen Härkätiellä oli majatalo- ja krouvitoimintaa harjoitettu jo 1300-luvulla, ja majataloja teiden varsille perustettiin ainakin jo 1500-lu- vulla. Kestikievarilaitoksesta tuli nyt pysyvä ja kestikievareita perustettiin käytännössä päivämatkan eli noin 20 kilometrin päähän toisistaan. Ensimmäisiä kestikievareita pitivät pappilat ja vauraat talonpojat. Nämä kun saivat samalla itselleen ja kyytimiehinä toimiville rengeilleen vapautuksen sotaväenotosta. Majataloista tuli varsinaisesti kestikievareita, kun vuonna 1734 perustettiin valtion toimesta hollikyyditysjärjestelmä. Sen mukaan matkaajalla oli oikeus saada majatalosta, kestikievarista hollikyyti seuraavaan kievariin, josta taas kyytimies palasi takaisin mielellään uuden matkaajan kanssa. Joissain tapauksissa matkaajalla oli omat ajoneuvonsa ja hollituvasta saatiin vain vaihtohevoset. Hollikyyditysjärjestelmä, joka vastasi myös postin kuljetuksesta yhdistyi lopulta kaikki sen aikaiset päätiet – niin sanotut kuninkaan tiet ja niiden varren kaupungit toisiinsa. Suomen maantiet 1700-luvulla. Lähde: Mauranen Tapani 1999: Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Tielaitos 1999. s. 259. Majatalojen ja kestikievareiden kyyditysvaatimukset lopetettiin viimeistään 1930-luvulla, joskin Lapissa niitä oli vielä 1950-luvulla. Enonteki- ön Hetan Majatalo sai Suomen viimeiset kestikievarioikeudet heti sotien jälkeen ja ne olivat voimassa vuoteen 1955, jolloin muu lainsäädäntö korvasi vanhat majoitus- ja anniskelusäädökset. Majatalot muuttuivat ajan myötä matkustajakodeiksi. © Liikennevirasto, Mobilia